Joulu meni hyvin. Yllättävän hyvin. En saanut hirveää röykkiötä lahjoja, vaan hallitusti, muutaman hyvän ja toivotun. Olin tyytyväinen, sillä monesti ihmisillä on tapana antaa epämääräisiä lahjoja, joista ei jälkikäteen ole paljoakaan iloa, tarpeettomia asioita joita ei itse tarvitse tms.

Paketeista paljastui tanssimatto plus peli, aivan käsittämättömän upea paksu kirja Rooman arkkitehtuurista, taiteesta ja nähtävyyksistä (Tuli karmea ikävä sinne jälleen <3), ultrapehmeät sukat ja säärystimet sekä taitelijaboxi (pieni mallinukke, tuubivärejä, pari pensseliä ja kynää yms). Tanssittua on tullutkin oikein urakalla, niin paljon että nilkkakin jo valittaa välillä (se saattaa tosin johtua siitä, että tipuin saunan lauteilta ja ilmeisesti hieman venäytin sen, ja tanssimattoillessa se kipeytyy).

Haettiin kaveri Turun rautatieasemalta 26. pvä. Tarkoitus olisi sietää toisiamme vuoden loppuun asti, ja kun lähdemme perheen kanssa Lappiin, niin heitetään kamu matkan varrella pois. Nyt on kulunut jo kaksi täyttä päivää, melkein kolme. Lauantaina kävimme kaupoissa, eilen vain oltiin ja vaalennettiin hänen hiuksensa ja tänäänä kävimme Turussa. Huomenna luultavasti taas Turkuun, lähinnä ostamaan tanssimattoon adapteria jotta voin tanssia sitten Lapissakin. Fantasiapeleissä ei tultu käytyä, mutta punanaamio, UFF ja moni muu kauppa kyllä. Huomenna myös Eurokankaaseen ostamaan keltaista kangasta kenkien tuunaamiseen cossia varten. Tänään ostin cossia varten viimeinkin peruukin! No... Ehkä siinä käy vielä hyvin... Saa nähdä.

Nukuttiin samassa sängyssä eka yö. Ihan muuten vaan, niin meillä on ollut tapana tehdä joka kerta. Äiti aamulla tuli vakavana kysymään minulta, onko minulla ja kaverillani seksisuhde. Hän oli ihan suostuvaisella mielellä, mutta varoitteli valitsemasta omaa suuntautumistaan ihan näin aikaisin... Mitäs siihen sitten olisi pitänyt sanoa? Teki mieli nauraa päin naamaa, mutta näin kuitenkin että äiti-kulta oli kovin vakavana, niin en viitsinyt. Vakuutin kuitenkin hänelle, että olen ihan hetero, ja että suhteeni ystävääni on täysin platoninen. Sanoin, että nukkuisin eri sängyssä, jos se häntä niin kovasti häiritsee. Kaveri oli äitini tokaisusta kummissaan, ja ehkä hieman loukkaantuikin, kun sanoin ettemme voi nukkua samassa sängyssä. Toki olisin halunnut, eihän se siitä kiinni ollut, mutta äidin mieliksi, kun se häntä kovin häiritsikin.

Nyt kamu nukkuu sängyssäni, angstaili sitä kun olen koneella. Sanoin, ettei minun ole pakko olla koneella, mutta hän ei jaksanut tanssimattoilla kanssani, eikä oikein innostunut mistään muustakaan ja häntä väsytti, joten nytpä roikale koisii peiton alla tuhisten ja minä kirjoittelen blogiini. Illalla olisi tarkoitus tehdä piparkakkutalo, koristekarkitkin on sitä varten hankittu. Vielä talo on tosin taikinaa ja odottelee kuistilla sisälle nostamista. Kyllä me ehditään, onhan tässä vaikka kuinka paljon aikaa.

By the way, tänään on muuten tasan 9 kuukautta täysi-ikäisyyteen.