Rahat. Ei ole. Tai no vähän. Mutta ei tarpeeksi, että pääsisin Tampereelle. Täytyy yrittää pyytää porukoilta, jotta pääsisin Traconiin. Olin laskenut iskän varaan, mutta se lienee unohtanut meidän joululahjat, joten eipä siitäkään ole apua. Kesästä asti tätä ollaan jo odotettu, ja sitten ei olekaan rahaa, juuri silloin kuin sitä kipeiten tarvitsisi. Kyse ei ole siitä, ettenkö olisi saanut sitä, mutta maksettuani velkani kaverille puvun kankaista, eipä käteen jäänyt mitään. Ei ainakaan tarpeeksi junalippuja varten. Wanhojen risteilykin tulossa, ja sinnekin siis tyhjätaskuna. Hitto vie.  Kun rahaa ei saa mistään, kävisin iltaisin töissä jos se vain olisi mahdollista, mutta ei täältä korvesta mihinkään lähdetä, ainakaan iltaisin. Plus lukio painaa päälle entistä raskaammin. Sitä ei jaksa. Tekemättä  kaksi englannin laajennettua esseetä ja kirjaesitelmä. Ja Historian esitelmä samaten. Historianesitelmän deathline on ensiviikon torstaina, englannin laajenntujen esseiden ja kirjaesitelmien täytyy olla valmiita jakson loppuun mennessä, elikäs kauniisti laskettuna viikko aikaa ennen koeviikkoa. Tilastotyö sentään on pois alta.

Laskin piruuttain painonindeksini. Ylipainoa. Mikä siinä on, en tunne itseäni sen ihmeemmän lihavaksi, vaatteet mahtuu päälle ja niitä saa ihan normaaleista kaupoista eikä tarvitse mennä edes "isojen naisten" puolelle. Mikä mättää? Ehkäpä se lyhyys...

Kaveri laittoi viestiä, että sen isosiskon poikakaveri oli kuollut ihan ilman mitään sen erityisempää syytä, sydän vain oli pysähtynyt. Ja poikakaveri oli vain 25. Laittaa se miettimään kuinka hauras tämä elämä oikein onkaan...