Enää kaksitoista päivää... Eikä suinkaan jouluun, vaan siihen, kun kaveri tulee meille, ja 10 päivää jouluun. No joulua en odota. Se on sinänsä yhdentekevää. Odotan kaveria enemmän kuin joulua. Niin se ehkä pitäisi sanoa. Onhan joulukin tietysti kiva asia, saa rauhoittua ja syödä hyvin, mutta ne lahjat on menettäny merkitystään tässä muutaman viime vuoden sisällä. Enää lahjat ei oole tärkeimmät, kun pikkusena niitä odotti jo paaaaaljon etukäteen, halusi avata paketit jo ennen oikeaa aikaa... Nykyään se on jotenkin tyhjää. Tavallaan. Ehkä kaverin tulo on vähän kuin joululahja?

En tänäkään jouluna toivonut mitään kummallista. Ensimmäistä kertaa niin. Ainoat mitä tarvitsen on uusi tilavampi koululaukku vanhan mentyä rikki, ja hajuvesi kun vanha alkaa olla jo loppu. Onhan siinäkin jo toivomuksia kerrakseen, eikö? Koululaukun ostan kuitenkin varmaan itse joulun jälkeen alennusmyynneistä. Niinhän se käy kätevimmin.

Viimeinen viikko koulua alkaa huomenna. Silti on sanakokeita... Ja joululomallakaan ei tosiaan tehtävä lopu kesken. Matikan tilastotyön aihe ja aineisto pitäisi jostain keksiä... Tuskaa. Mutta se siitä. Yksi kirja on myöhässä kirjastosta, Stephen Kingin musta torni IV, mutta siinä on niin tylsiä flashbackeja, joten ei kauheasti innosta...